Fiskars Jul. Joulu

Fiskars den 18 december 1898

Goda älskade Faster!

Då vi nu snart hava jul, får jag på det hjärtligaste önska Faster och Moster Lina en god och fridfull helg. Ack att vi kunde få fira julen tillsammans, vad det vore roligt – men avståndet är så långt oss emellan. En afton hjälpte jag till att stoppa korv till kl ½ 11 och sedan spelade vi biljard till över tolv, då skall jag säga det var svårt stiga upp på morgonen.

Den 19 de. Vi hava en sådan julbrådska på vårt kontor, ty alla skola naturligtvis hava finsmiden nu till jul, man känner sig ganska trött då man kommer upp om kvällarna. Första Advent voro vi i kyrkan och hörde ”Hosianna”. Kyrkan ligger 4 km härifrån, just en lagom åktur, ingeniör Cable hade bjudit mig på skjuts.

Hjärtliga hälsningar till Moster Lina och Ulla.

Anna

 

Fotograf Pojo lokalhistoriska arkiv, Axelssons arkiv

Kuva Pohjan paikallishistoriallinen arkisto, Axelssonin arkisto

 

Fiskars 18. joulukuuta 1898

Rakas täti!

Nyt kun joulu lähestyy, toivotan sydämellisesti tädille ja Lina-tädille hyvää ja rauhallista joulua. Olisipa hauskaa juhlia joulua yhdessä – mutta välimatka on niin pitkä välillämme. Yhtenä iltana autoin makkaran täyttämisessä ½ 11 asti ja sen jälkeen pelasimme biljardia yli kahteentoista. Seuraavana aamuna oli vaikea nousta ylös.

19. päivä. Meillä on konttorissamme sellainen joulukiire, koska kaikki haluavat hienotakeita nyt jouluksi ja iltaisin tunnen itseni aika väsyneeksi. Ensimmäisenä adventtina olimme kirkossa ja kuulimme ”Hoosiannan”. Kirkko on 4 kilometrin päässä, mikä on juuri sopivan mittainen matka ja insinööri Cable tarjosi minulle kyydin.

Ystävälliset terveiset Lina- ja Ulla-tädille.

Anna

Publicerad 20.12.2016 kl. 14:26

Fiskars. Julväntan. Joulunodotusta

Kära lilla Ester!

Fiskars den 20 oktober 1898

Är ni alldeles vilda därhemma, som ej skrivit till mig på så oerhört länge, jag får förgäves vänta på posten för varje dag. I söndags hade ”Fiskars sångförening” konsert och dans i Samlingslokalen, vi voro alla där och hade rätt trevligt, även farbror Otto var med.

Bergsrådinnan ligger ännu till sängs, men får kanske stiga upp i slutet av nästa vecka. Kvällarna bli så långa för mig i ensamheten, jag sitter vanligen på mitt rum och syr och längtar smått hem, herrarna spela vanligen biljard, ibland brukar jag också vara och se på dem, d.v.s. på partiet.

Jag har sytt en så söt kravatt åt mig, utav mitt skotska sidenskärp, en sådan tiggde fru Hancock av mig också. Nu är det bara nio veckor till jul, tror jag, vid vi då skola njuta och ha trevligt i vårt stora präktiga rum. Jag hoppas att få en veckans permission, men säkert är det icke, troligen kommer jag hem först själva julafton.

Skriv nu snart till din tillgivna syster Anna

 

Fiskars bruk. Fiskars museums bildsamling.

Fiskarsin ruukki. Fiskarsin museon kuvakokoelma

 

Rakas pikkuinen Ester!

Fiskars 20. lokakuuta 1898

Olette siellä kotona aivan mahdottomia kun ette ole kirjoittaneet minulle pitkään aikaan, odotan turhaan postia joka päivä. Sunnuntaina täällä oli Fiskarsin lauluyhdistyksen konsertti ja tanssi Lukaalilla, meillä oli oikein mukavaa, myös Otto-setä oli mukana.

Vuorineuvoksetar on edelleen sängyssä, mutta saa ehkäpä nousta sängystä ensi viikon lopussa. Illat ovat yksin pitkiä, istun yleensä huoneessani ja ompelen ja tunnen pienoista koti-ikävää. Herrat pelaavat yleensä biljardia, joskus olen katsomassa peliä.

Olen ommellut itselleni skotlantilaisesta silkkivyostä suloisen kravatin. Rouva Hancock haluaa minun tekevän myös hänelle sellaisen. Nyt on vain yhdeksän viikkoa jouluun, jolloin voin, luullakseni, nauttia ja pitää hauskaa isossa kodissamme. Toivon saavani viikon loman, mikä ei ole varmaa, eli luultavasti tulen kotiin vasta jouluaattona.

Kirjoittakaa nyt pikaisesti, sinun sisaresi Anna

Publicerad 14.12.2016 kl. 11:27

Sola och bada. Aurinkokylpyjä

Fiskars den 3 augusti 1898

Goda älskade Faster!

Tack så innerligt mycket för Fasters brev, som jag så länge dröjt att besvara, jag har blivit lite trög att skriva brev på sista tiden.

Nu är jag värdinna på stenhuset, ty Julins äro i Hangö och bada. Vi äro tre personer, herr Koch, ingeniör Cable och jag och hava tre jungfrur till vår uppassning, så att nog borde vi reda oss.

Hela sommarn har Julins rest av och an mellan Hangö och Fiskars, ena dagen äro de här den andra där, men nu skola de stanna borta hela augusti. Jag trivs nu åt riktigt bra här, det var efter sedan jag varit hemma, som jag sist skrev till Faster, så att jag då hade hemlängtan.

I dag kom tåget för första gången till Koskis, de skulle taga emot det där med flaggning och alla järnvägsarbetarna skulle trakteras med öl. Farbror Otto följde med tåget dit i dag, det hade varit roligt att vara med, men jag kunde förstås ej komma i från. För ett par veckor sedan hade vi stor brandkårsfest här, regn var det förstås som vanligt. Jag fick stå i bufetten hela tiden, och var ganska trött, när kvällen kom. En mycket trevlig utfärd hade vi en kväll till en holme, en av ungherrarna var tillställare, vi hade alldeles förtjusande roligt. Ingeniör Cable är riktigt vår rolighetsminister, han är en mästare i att sjunga visor, vi kunna rakt gå åt av skratt åt honom.

Anna

 

Sommardag i Hangö 1929. Andra från vänster bergsrådinnan Sophie von Julin.
Fiskars museums bildsamling.

Kesäpäivä Hangossa 1929. Vuorineuvoksetar Sophie von Julin kuvassa toinen vasemmalta.
Fiskarsin museon kuvakokoelma.

 

Fiskars 3. elokuuta 1898

Rakas täti!

Suuret kiitokset tädin kirjeestä, johon minulla on kestänyt niin kauan vastata. Olen ollut viime aikoina hidas vastaamaan kirjeisiin.

Olen nyt Kivimuurin emäntänä sillä Julinit ovat Hangossa kylpemässä. Meitä on täällä kolme henkilöä, herra Koch, insinööri Cable ja minä. Meillä on kolme palvelijatarta apunamme joten meidän pitäisi kyllä selvitä.

Koko kesän Julinit ovat matkustaneet Hankoon ja takaisin, yhtenä päivänä he ovat täällä ja toisena siellä, mutta nyt heidän pitäisi olla koko elokuu Hangossa. Viihdyn täällä nyt oikein hyvin, silloin viimeksi kun kirjoitin tädille ja olin juuri tullut kotoa, niin minulla oli koti-ikävä.

Tänään tuli juna ensimmäisen kerran Koskelle, se olisi tarkoitus ottaa vastaan liputtaen ja kaikille rautatien työntekijöille tarjottaisiin olutta. Otto-setä meni junan mukana sinne, olisi ollut hauskaa mennä mukaan mutta en tietenkään päässyt lähtemään. Pari viikkoa sitten meillä oli täällä suuri palokunnan juhla, vettä kylläkin satoi niin kuin tavallisesti. Seisoin koko päivän buffetissa ja illan tullen minua väsytti. Yhtenä iltana teimme mukavan retken saarelle, yksi nuorista herroista oli retken järjestäjä ja meillä oli ihastuttavan hauskaa. Insinööri Cable on oikea iloisuusministeri, hän on mestari laulamaan viisuja, voisimme melkein kuolla nauruun.

Anna

Publicerad 02.08.2016 kl. 15:39

Fiskars. Nytta och nöje. Arkea ja juhlaa.

Fiskars den 8 juni 1898

Goda älskade Faster!

Tack så innerligt mycket för Fasters senaste brev. Pingstdagen voro vi på bröllop, Mary Degeners och ing. Öllers på Pojo gård, jag tyckte att det var roligt där. Nästa gång jag får träffa Föräldrarna och syskonen, hoppas jag är i midsommar på Dalsbruk, där vi funderat på att stämma möte på Blösens högtidsdag, för mig beror det nu på hur båtarna gå dit.

Jag längtar allt litet från Fiskars, hade jag ej Åminnefors så nära, vore det allt värre. Finsmideskontoret som jag sitter på är litet otrevligt, ett ständigt dammande, surrande och bullrande, och mr Hancock är ej häller alltid så trevligt, men jag har egentligen ganska lätt att finna mig i vilka omständigheter som helst. Det vore så roligt att snart få brev från Faster.

Anna

 

Fr.v. Finsmedjans chef Carl Johanson och kontoristen Laura Holmström på Finsmidesfabrikens kontor ca 1905. Fiskars museums bildsamling.

Vasemmalla hienotaetehtaan johtaja Carl Johanson ja konttoristi Laura Holmström hienotaetehtaan konttorissa n. 1905. Fiskarsin museon kuvakokoelma.

 

Fiskars 8. kesäkuuta 1898

Hyvä rakastettu Täti!

Paljon kiitoksia Tädin viimeisestä kirjeestä. Helluntaina olimme häissä, Mary Degener ja ins. Öllerin häät Pojo gårdissa, minun mielestäni siellä oli hauskaa. Seuraavan kerran kun saan tavata Vanhemmat ja sisarukset, olen toivottavasti Taalintehtaalla, sinne olemme suunnitelleet tapaamista  Blösin juhlapäivänä. Minun osaltani se riippuu siitä, miten laivat kulkevat.

Kaipaan vähän pois Fiskarsista, jos minulla ei olisi Åminneforsia niin lähellä, olisi kaikki huonommin. Hienotaetehtaan konttori missä minä istun on vähän epämukava. Ainaista pölyä, surinaa ja melua sekä herra Hancock ei aina ole niin ystävällinen mutta minun on kuitenkin aika helppoa tulla toimeen missä tahansa olosuhteissa. Olisi hauska saada pian kirje tädiltä.

Anna

Publicerad 08.06.2016 kl. 07:56

Fiskars 1. maj 1899 / Fiskarsin vappu 1899

Fiskars den 1 maj 1899

Kära älskade mamma!

Hjärtligt tack för det efterlängtade brevet. I går var jag ej hos farbror Otto ty jag hade dejour i läsesalen, och ville ej försumma, då det så sällan kommer i fråga, förresten tror jag ej, att de tycka om att jag reser bort varje söndag.

Den 27 april på Karin Julins födelsedag hade vi främmande, ehuru festföremålet själv var frånfarande, vi hade mycket roligt. Efter supén sutto vi ungdomar omkring matsalsbordet åto apelsiner och drucko nalifka. Till slut måste vi dansa en schottis ehuru med dåligt samvete. Sedan gästerna vid 12 tiden hade avlägsnat sig sutto våra ungherrar, bergsrådinnan och jag väl en timme i koridoren och hörde på herr Wegelius, som sjöng roliga visor till gitarr, han är en mästare i den konsten.

Studenterna reste till Ekenäs igår, men kommer hem i dag, då vi ämnade ha en liten firning uppe på alphyddan, ifall vädret tillåter det.

 

Fiskars den 5 maj 1899

Nu måste jag berätta hur vi firade första maj här – Med anledning av det mindre goda vädret samlade vi oss i samlingslokalen, där sutto vi kring långa bord och drucko mjöd och åto struvor. – Alla som voro eller varit studenter hade sina mössor på sig, den som ändå hade haft en vit mössa. Herr Fager höll två utmärkta tal, det första fosterlänskt det andra handlade om glädjen som vandrar genom verlden. Herr Wegelius sjöng visor och spelade gitarr.

Anna

 

Karin von Julin framför ”alphyddan” på 1890-talet, hon har troligtvis tagit bilden själv med självutlösare. Stugan fanns på Flaggberget ovanför Stenhuset, den förstördes i en brand år 2006. Fotograf Karin von Julin, Fiskars museums bildsamling.

Alphyddan

Karin von Julin todennäköisesti itselaukaisimella ottamassa valokuvassa ”alppimajan” edustalla 1890-luvulla. Maja sijaitsi Flaggbergetilla Kivitalon yläpuolella, se tuhoutui tulipalossa vuonna 2006. Kuvaaja Karin von Julin, Fiskarsin museon kuvakokoelma.

 

Fiskars 1. toukokuuta 1899

Rakas äiti!

Suuret kiitokset kirjeestä jota jo pitkään odotinkin. Eilen en käynyt Otto-sedän luona koska olin päivystysvuorossa lukusalissa, enkä halunnut laiminlyödä vuoroani. Sitä paitsi en usko, että he pitävät siitä, että joka sunnuntai matkustan pois.

27. huhtikuuta Karin Julinin syntymäpäivillä oli vieraita, ja vaikka syntymäpäiväsankari itse ei ollutkaan paikalla, oli meillä oikein hauskaa. Illallisen jälkeen me nuoret istuimme ruokasalin pöydän ääressä syömässä appelsiinejä ja joimme nalifkaa. Lopuksi tanssimme schottista vaikka huono omatunto kolkuttikin. Kun vieraat 12 jälkeen olivat lähteneet, istuimme nuorten herrojen ja vuorineuvoksettaren kanssa tunnin käytävässä kuuntelemassa herra Wegeliusta, kun hän lauloi ja soitti kitaraa, hän on mestari siinä taidossa.

Ylioppilaat lähtivät eilen Tammisaareen mutta palaavat kotiin tänään. Aiomme juhlia ylhäällä alppimajassa jos sää sallii.

 

Fiskars 5. toukokuuta 1899

Nyt minun pitää saada kertoa, miten juhlimme täällä vappua. Sää ei suosinut, joten kokoonnuimme Lukaalille, missä istuimme pitkän pöydän ääressä. Joimme simaa ja söimme tippaleipiä. Kaikilla nyt tai aiemmin ylioppilaaksi päässeillä oli valkoinen lakki päässään, oi olisipa ollut oma lakki. Herra Fager piti kaksi mainiota puhetta, joista ensimmäinen oli isänmaallinen ja toinen käsitteli koko maailman läpi vaeltavaa iloa. Herra Wegelius lauloi lauluja ja soitti kitaraa.

Anna

Publicerad 27.04.2016 kl. 14:18

Fiskars brev. Riktigt hemmastadd

Fiskars den 22 mars 1898

Goda älskade Faster!

Så länge har jag tänkt skriva till Faster, men har på senaste tiden fört ett så kringflackande liv, att någon ordentlig brevskrivning ej blivit av för mig. Emellertid börjar jag trivas bra här, fastän det var konstigt först, alla arö så snälla mot mig. Jag bor hos bergsrådet Julins, och börjar redan känna mig riktigt hemmastadd.

Fiskars är ansett att vara ett mycket konstigt samhälle, fru Julin tycker ej heller om att jag är ute bland de andra, annat än då farbror Otto är med. Arbetet på kontoret är ingen konst, det enda är att kontorstiden är litet lång, från 7 på morgonen till 7 på aftonen med en timme ledigt för måltiderna, men jag är ju frisk och stark, så att nog står jag ut med det.

Vi hava landssorg nu, då vår avhållne Topelius icke mera finnes till. Hans begravningsdag här på Fiskars firades med flaggning på halvstång och musik av hornkapellet.

Anna

 

Fiskars Frivilliga Brandkår 1893. Sittande till vänster bergsrådet Albert von Julin. Mannen med skägg bakom honom är Linden som var smed på finsmedjan. Bild Fiskars museums bildsamling.

Fiskarsin vapaapalokunta 1893. 1. vasemmalta istumassa on vuorineuvos Albert von Julin. Hänen takanaan oleva parrakas mies on hienotaepajan seppä Linden. Kuva Fiskarsin museon kuvakokoelma.

 

Fiskars 22. maaliskuuta 1898

Hyvä Täti

Olen jo pitkään ajatellut kirjoittaa Tädille mutta olen matkustellut niin paljon että en ole ehtinyt kirjoittaa kirjettä. Kuitenkin olen jo alkanut viihtyä täällä, vaikka aluksi olikin outoa. Kaikki ovat kilttejä minua kohtaan. Asun vuorineuvos Julinin luona ja olen jo kotiutunut melko hyvin.

Fiskarsia pidetään omituisena yhdyskuntana. Rouva Julin ei pidä siitä että olen ulkona muiden kanssa, paitsi silloin kun Otto-setä on mukana. Konttorityö on sinänsä helppoa, mutta työpäivät ovat melko pitkiä, aamuseitsemästä iltaseitsemään ja tunnin tauot ruoka-aikoina. Mutta minähän olen terve ja vahva, joten selviän niistä kyllä.

Meillä on nyt maansuru kun Topeliusta ei enää ole. Hänen hautajaispäivänään täällä Fiskarsissa oli suruliputus ja torvisoittokunnan musiikkiesitys. 

Anna

Publicerad 12.04.2016 kl. 10:22

Anna kommer till Fiskars / Anna saapuu Fiskarsiin

Fiskars den 20 mars 1898 (på finska nedan)

Kära lilla syster!

Ja, på Fiskars hamnade jag nu slutligen och börjar nu känna mig ganska hemmastadd. Först kände jag mig mycket bortkommen och försagd men det börjar gå över, mitt vanliga kurage tror jag ändå ej att jag får tillbaka. Jag längtade så förskräckligt först då jag kom hit, så att farbror Otto tyckte det var riktigt tråkigt att han övertalat mig att antaga platsen.

Julin äro utmärkt vänliga mot mig, men nog har jag litet respekt för bergsrådinnan. Hon är litet à la Calla, men mycket gedignare och präktigare. Fröken Karin har varit hemma ett par veckor, hon är mycket söt, glad och trevlig.

Fru Sara Indrenius (den gifte dottern) och hennes man hava varit på besök. Hon var mycket söt och han såg trevlig ut. Jag får här se så mycket främmande människor, det är svårt för mig, som är ganska blyg, men nog gör det gott att vara ute. I fredags på bergsrådets namnsdag var det bjudning här och ganska mycket folk, fastän det var ett sådant väder. Roligt var det att träffa Hallbergs, det var som hemlandstoner. Herr Björkenheim var även här, han är nu nästan skallig, och ser för övrigt ut som en ”grilljanne”. På en bjudning hos Forstmästarn har jag varit för farbror Ottos skull, annars har jag ej alls varit tillsammans med Fiskarsbor, bergsrådinnan vill att jag skall hålla mig ifrån hela sällskapet och det är nog det allra bästa.

syster Anna

Stenhus

Anna Bäckström bodde i Stenhuset tillsammans med värdfamiljen bergsrådinnan Sophie och bergsrådet Albert von Julin. I förgrunden tre okända män. Foto: Fiskars museums bildsamling/ C.J. Malmberg 1865/1868.

Anna Bäckström asui Kivimuurissa isäntäperheen eli vuorineuvoksetar Sophie ja vuorineuvos Albert von Julinin ja heidän lastensa kanssa. Etualalla kolme tuntematonta herrasmiestä. Kuva Fiskarsin museon kuvakokoelma, C.J Malmberg 1865/1868.

 

Fiskars 20. maaliskuuta 1898

Rakas pikkusisko

Niin päädyin viimein Fiskarsiin ja nyt alan tuntea itseni aika kotoisaksi täällä. Aluksi tunsin itseni hyvin ujoksi ja epävarmaksi, mutta se alkaa vähitellen mennä ohi. Normaalia rohkeuttani en kuitenkaan taida enää saada takaisin. Ikävöin niin kauheasti aluksi kun tulin tänne, että Otto-setä oikein pahoitteli sitä, että hän ylipuhui minut ottamaan paikan.

Julinit ovat olleet erinomaisen ystävällisiä minua kohtaan, mutta vuorineuvoksetarta kohtaan tunnen kyllä kunnioitusta. Hän on kuin à la Calla, mutta paljon aidompi ja prameampi. Karin-neiti on ollut kotona pari viikkoa. Hän on oikein viehättävä, iloinen ja mukava.  

Rouva Sara Indrenius (naimisiin mennyt tytär) ja hänen miehensä kävivät vierailulla. Hän oli oikein viehättävä ja hänen miehensä vaikutti mukavalta. Näen täällä paljon vieraita ihmisiä mikä on minulle vaikeaa, kun olen aika ujo. Mutta kyllä se tekee hyvää. Perjantaina vuorineuvoksen nimipäivänä täällä oli kutsut ja melko paljon ihmisiä, vaikka oli sellainen sää. Oli oikein hauska tavata Hallbergit, se oli oikein kotoisaa. Herra Björkenheim oli myös täällä. Hän on nyt melkein kalju ja näyttää keikarilta. Metsänhoitajan kutsuilla olin Otto-sedän vuoksi, muuten en ole ollut fiskarsilaisten parissa. Vuorineuvoksetar haluaa, että pysyn seuraelämän ulkopuolella ja se on kyllä kaikkein parasta.

siskosi Anna

(vapaa suomennos alkuperäisestä ruotsinkielisestä kirjeestä)

Publicerad 29.02.2016 kl. 14:26

Fiskars 1898

Ett hurdant samhälle mötte Anna i Fiskars år 1898?  (teksti suomeksi alempana)

År 1898 sprudlade Fiskars av liv med omkring 250 anställda och hela brukssamhället omfattade cirka tusen invånare. Byggnadsbeståndet och vägnätet såg vid den tiden ungefär ut som det gör idag. Från Mekaniska verkstaden, Gjuteriet, Manufaktursmedjan, Valsverket och Finsmedjan hördes hamrarnas dån och rök sipprade från skorstenarna.   

Kvinnorna skötte dagliga sysslor som att byka vid åstranden och odla i trädgårdstäpporna. Arbetarfamiljerna bodde i arbetarbostäder en bit bort från den livliga bruksgatan. Bostäderna var trånga eftersom det fanns många barn. På bruksgatan tog man sig fram till fots eller med häst och kärra. Brukets egen Lill-bässe tuffade fram längs den smalspåriga järnvägen. Ljud, dofter och händelser omgav nejden. 

En ny tid hade börjat: Fiskars verkstäder och Samlingslokal försågs med elbelysning. I bruket fanns också telefoner och telegrafstation. En del av barnen gick i skola och i Lokalen fanns ett lånebibliotek. Bruket hade en egen Minuthandel, ett lasarett och apotek. 

I mars år 1898 flyttar kontoristen Anna Bäckström till Fiskars. Vi väntar på hennes brev med iver! 

 

Till vänster Stenhuset och till höger Brukskontoret på Fiskars ca. 1900. En av kvinnorna i förgrunden Sara von Julin. Fiskars museums bildsamling, fotograf Karin von Julin.

Fiskars ca 1900

Vas. Kivitalo ja oik. ruukinkonttori Fiskarsissa noin vuonna 1900. Yksi etualalla näkyvistä naisista on Sara von Julin. Fiskarsin museon kuvakokoelma, kuvaaja Karin von Julin.
 

Millaiseen yhteisöön vuonna 1898 Fiskarsiin saapunut Anna oikein tulikaan?  

Vuonna 1898 Fiskarsissa riitti vilinää ja vilskettä, sillä ruukissa oli töissä n. 250 ihmistä ja koko ruukkiyhteisössä asui noin tuhat ihmistä. Ruukin rakennuskanta ja keskeiset tiet olivat jo tuolloin pitkälti samannäköiset kuin tänäkin päivänä. Savua tupruttivat ja kovaa ääntä pitivät konepaja, valimo, manufaktuuripaja, valssilaitos ja hienotaepaja.  

Naiset hoitivat monia askareitaan, kuten pyykkäsivät jokirannassa ja hoitivat kasvimaitaan. Työläiset asuivat pienissä asuinnoissaan hieman edempänä ruukinraitin vilskeestä. Asunnot olivat ahtaita sillä lapsia oli paljon. Ruukin raitilla liikuttiin hevoskyydillä ja jalan. Ruukin omaa rautatietä pitkin puksutti Pikkupässi-veturi. Äänet, tuoksut ja tapahtumat täyttivät tienoon.

Uusi aika oli jo koittamassa: Fiskarsin työpajoihin ja seurantalo Lukaalille oli tullut sähkövalaistus, ruukissa oli puhelin ja lennätin. Osa lapsista kävi koulua ja Lukaalilla oli lainakirjasto. Ruukissa oli oma kauppa Minuthandeln, lasaretti ja apoteekki.  

Maaliskuussa 1898 ruukkiin saapuu konttoristi Anna Bäckström. Innolla odotamme hänen kirjeitään!
 

Källor/lähteet:  

Pojo lokalhistoriska arkivs och Fiskars museums forskningsmaterial, bl.a. Minuthandeln i Fiskars 

Paul Fager: Minnesblad ur Fiskars bruks historia 1649-1899. Helsingfors 1899. Aktieb. F Tilgmanns bok- och stentryckeri.  

Fiskars 1649 – 360 vuotta Suomen teollisuuden historiaa. Toim. Arch Design Oy: Barbro Kulvik, Antti Siltavuori. Raasepori 2009. Kolmas uudistettu painos.  

Irina Matvejew: Kotiseutumme Fiskars, Selostus Fiskarsin ruukista ja museosta. Tammisaari 1981. Ekenäs Tryckeri Ab.

 

Publicerad 11.02.2016 kl. 11:44

Anna Bäckström (1875–1942), Fiskars

Anna Bäckström föddes den 10 maj 1875 på Gnarps bruk i Sverige. Familjen flyttade till Finland år 1878 och pappan Hjalmar Bäckström var tjänsteman på Dalsbruk och Tykö bruk. Annas mamma hette Ottilia Fernqvist.

Anna Bäckström verkade som kontorist på Finsmedjans kontor i Fiskars åren 1898-1899. Annas sociala position var tjänstemanna dotter. Familjen var inte rik så Anna fick redan som ung börja förvärvsarbeta. Då Anna befann sig i Fiskars skrev hon flitigt brev till sina släktingar. Breven beskriver på ett detaljerat sätt livet på Fiskars bruk för över hundra år sedan, allt från vardag till gemensamma fester.

Anna förblev ogift och levde slutet av sitt liv i Åbo där hon verkade som kamrer dvs. kassaförvaltare vid Åbo Akademi. Anna ägnade sitt liv åt saker som låg nära hennes hjärta, som t.ex. kvinnorörelsen, barns välmående och den svenskspråkiga teatern. Anna var driftig och viljestark – sin tids samhällsaktiv.

 

Samlingar:
Anna Bäckströms original brev, Åbo Akademis bibliotek, Handskriftssamlingarna.
Kopior av Anna Bäckströms brev från Fiskars, Pojo lokalhistoriska arkiv, Pojo samling.

 

bild Åbo Akademis bildsamling, fotograf Gustin Lojander
kuva Åbo Akademin kuvakokoelmat, kuvaaja Gustin Lojander
 

Anna syntyi 10.5.1875 Gnarpsin ruukissa Ruotsissa. Perhe muutti Suomeen 1878 ja isä Carl Hjalmar Bäckström oli töissä Taalintehtaan ja Teijon ruukeissa. Annan äiti oli Ottilia Fernqvist.

Anna Bäckström toimi Fiskarsissa hienotaepajan konttoristina vuosina 1898–1899. Anna kirjoitti ahkerasti kirjeitä perheelleen. Kirjeistä välittyy yksityiskohtaisella tavalla elämä Fiskarsissa yli sata vuotta sitten, aina arjesta koko ruukin yhteisiin juhlahetkiin.

Loppuelämänsä Anna eli naimattomana Turussa ja toimi Åbo Akademin kamreerina eli rahastonhoitajana. Anna omistautui sydäntään lähellä oleville yhteiskunnallisille asioille, kuten naisliikkeelle, lasten hyvinvoinnille ja ruotsinkieliselle teatterille. Anna oli aktiivinen ja lujatahtoinen - aikakautensa asianainen.

 

Kokoelmat:
Anna Bäckströmin alkuperäiset kirjeet, Åbo Akademin kirjasto, Käsikirjoituskokoelmat.
Kopiot Anna Bäckströmin Fiskarsin aikaisista kirjeistä, Pohjan paikallishistoriallinen arkisto.

Publicerad 11.01.2016 kl. 09:07

I museipressen bloggen publiceras tre historiska personers brev under ett kalenderår.

Anna Bäckström beskriver Fiskars bruk ur en kontorists ögon. Fanny Forsman är ÅU:s korrespondent på Kimitoön. Gunnar Rosenholms text handlar om uppbyggnaden av ett soldattorp. 

I samarbete Fiskars museum, Sagalunds museum och Stundars.

Museipressen-blogissa kolme historiallista henkilöa kirjoittavat kirjeitä kalenterivuoden mukaisesti. Yhteistyössä Fiskarsin museo, Sagalundin museo ja Stundars.

 

 

Fanny Forsman

Presentation av Fanny


Anna Bäckström

Presentation av Anna


Gunnar Rosenholm

Presentation av Gunnar